Tekstit

Poimintoja päivistä Vallisaaressa

Kulttuurilehti Mustekala 24.6.2021   |   OUTIMAIJA HAKALA Teen alkukesän lämpiminä päivinä retkiä Vallisaareen, jossa on juuri avautunut ensimmäinen Helsinki Biennaali. Osin mantereellekin jakautuva biennaali esittelee 41 taiteilijan tai taiteilijaryhmän saaren kanssa vuoropuheluun asettuvia teoksia paikkasidonnaisista installaatioista esityksiin ja työpajoihin saakka. Olen kaivannut taidetapahtumia. Lauttamatkalla pohdin, asettaako kulttuurinnälkä kohtuuttomia odotuksia teoksille, vai tulenko olemaan tavallista kiitollisempi kaikesta mitä näen. Perillä saaressa vastaantulevat ihmiset hymyilevät. He tuntuvat keskittyvän ja keskustelevan vilkkaasti teoksista, ilahtuen mahdollisuudesta sekä kokea, että jakaa kokemuksiaan. Olemme saman meren äärellä pitkän talven jälkeen yhdessä ja se on erityistä. Ensimmäisen Helsinki Biennaalin nimen  Sama meri  kuvataan muistuttavan meitä yhteenkytkeytyneestä maailmasta, siitä että olemme toisistamme riippuvaisia. Ihmiset ovat selittäneet maailmaa koko

Ellipsis – kertomus ihmisen ja muiden eläinten katsomisesta ja kohtelusta

Kuva
Eläimiksi. Kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia ARVIOT 18.6.2021 Marjo Levlinin  Galleria Huudossa esillä oleva  Ellipsis  (2020) on videoteos, joka kuljettaa katsojan eläimyyden ja ihmisyyden kysymysten äärelle. Alussa kertoja myöntää, että hän on urbaani ihminen, joka kohtaa eläimiä ensisijaisesti kulttuurisina representaatioina. Rehellinen omaäänisyys tekee teoksesta inhimillisen ja kutsuvan.  Ellipsistä  voi seurata kuin tarinaa, joka imee katsojan mukaansa soljuvaan ajatusten ja kuvien virtaan. Samalla teos on hyvä esimerkki siitä, miten taide luo tapoja kertoa ja tutkia maailmaa, käyttää tiedettä materiaalinaan ja tutkimusta työkalunaan. Paljon tietoa sisältävä  Ellipsi s on esteettinen ja esseistinen. Levlin punoo teokseensa kulttuurihistoriaa, eläintutkimusta, tunnelmallisia ja vaihtelevia tapoja kuvata eläimiä ja ympäristöä. Kuvamateriaali on enimmäkseen peräisin Itä-Helsingistä, mutta kollaasimaisesti liukuu välillä marokkolaiseen eläintarhaan, Kunstkameran kokoelmiin Pieta

Muunlajisten näkemisen tarve

Kuva
Eläimiksi Kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia   ARVIOT 23.4.2021 Ihailen  Maija Albrechtia  taiteilijana ja pidän paljon hänen teoksistaan ja niiden aiheista. Teemat ovat läheisiä myös itselleni, vaikka esteettinen kieleni ja tekniikkani on erilaista. Pohdin olenko jäävi kirjoittamaan hänen Galleria G:ssä esillä olevasta näyttelystään  Mustan ja keltaisen tarve  kritiikkiä. Kenties teosten kohtaaminen ja taiteesta keskustelu on tärkeämpää, ja tekstini on kritiikin kaapuun verhoutunut kirje. Minulla on tarve kirjoittaa mustasta ja keltaisesta, ihanasta oudosta elämästä jota näyttely käsittelee. Albrecht kävelee joka päivä rantaan katsomaan merta ja lintuja. Vanhat haavat viitoittavat reittiä, syksyllä ne pudottavat keltaiset lehtensä halkaisemaan maisemaa, piirtävät maahan rantaan johdattelevan viivan. Keltaisen tarve kohoaa näyttelyn nimeksi taiteilijan arkisesta kokemuksesta. Hän hoitaa keltaisen tarvettaan kasvattamalla keltaisia kukkia, levittämällä keltaista väriä paperille, joi

Me & muut eläimet. Uusi maailmanjärjestys.

Kuva
Elisa Aaltolan ja Birgitta Wahlbergin toimittama  artikkelikokoelma Me & muut eläimet. Uusi maailmanjärjestys keskittyy uudenlaisen eläinsuhteen monitieteelliseen ja -taiteelliseen hahmottamiseen. Kirjassa käsitellään historiantutkimuksen, filosofian, kasvatustieteiden, uskonnon, oikeustieteiden ja kirjallisuustutkimuksen tulkintoja sekä taiteiden, kielen ja talouden roolia eläinsuhteen  muokkaajina. Mitä nämä eri alat paljastavat   eläinsuhteestamme ja tavoista, joilla sitä tulisi  uudistaa?  Kirjoitin teokseen artikkelin muunlajisten eläinten osasta nykytaiteessa ja sellaisesta kuvataiteesta, johon sisältyyy eläintne oikeuksien ja itseisarvon kunnioittaminen. Olen kiinnostunut ristiriidasta, mikä kuvataiteessa syntyy eläimen välineellisyyden ja itseisarvon välille teoksissa, jotka ovat enimmäkseen materiaalia muotoitumiseensa vaativia objekteja. Eläimiä käsittävän taiteen kohdalla tärkein moraalinen kysymys on, miten eläin voidaan ottaa huomioon työskentelyprosessissa ja valmiiss

Vaikea ja vaikuttava näkymä eläinkokeisiin

 Eläimiksi. Kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia. Arviot. 2.11.2020 Turun Taidehallissa on 8.11. saakka esillä   Riikka Gröndahlin   näyttely   Absent Referent , joka käsittelee eläinkokeiden kuvaamisen avulla ihmisen asenteita ja suhtautumista muunlajisiin eläimiin. Absent Referent  (2018) on kaksikanavainen videoteos, joka sisältää kuvamateriaalia rottien käyttämisestä mikrokirurgia-kurssin koulutuksessa, ja taltioinnin tätä materiaalia katsovista ihmisistä. Mikrokirurgian menetelmien tai niiden kyseenalaistamisen sijaan keskeistä teoksessa on ihmisten tapojen ja arvojen tarkastelu tilanteessa, missä harjoitetaan tieteelliseen kontekstiin sijoitettua institutionaalista väkivaltaa. Näyttelyn nimi juontaa kielitieteissä käytettyyn määrittelemätöntä, paradoksaalista tai olematonta merkitsevään termiin. Taiteilija kuvaa termin merkitystä eläinten oikeuksien kontekstissa ja antaa näyttelylle sen mukaisen lukuohjeen: teoksen lähtökohtana on tilanne, missä eläinten yksilöllisyys ja oikeud